Korkeakoulut

Vaikka Aalto-yliopisto itsessään on vielä nuori organisaatio, sen muodostavilla kuudella korkeakoululla on takanaan pitkä ja vaiherikas historia.

Diplomi-insinöörejä, arkkitehteja, sekä tekniikan lisensiaatteja valmistava Teknillinen korkeakoulu on Aallon yksiköistä vanhin ja samalla suurin. 1849 perustettu, alun perin Polyteknillisena Opistona ja sittemmin TKK:na tunnettu instituutti jaettiin vuonna 2011 neljään eri korkeakouluun: insinööritieteet, kemian tekniikka, perustieteet ja sähkötekniikka. Opetus tapahtuu pääsääntöisesti Otaniemessä, jossa sijaitsevat myös teekkareiden kansoittama Teekkarikylä, huippuyritysten teknologiakeskus Innopoli, sekä joukko tutkimus- ja laboratorioyksiköitä. Teknillinen korkeakoulu toteuttaa valtaosan suomalaisesta huippututkimuksesta.

Vuonna 1911 perustettu Kauppakorkeakoulu on edelleen suurin Suomessa toimiva kauppatieteelliseen tutkimukseen keskittynyt instituutti, josta on valmistunut useita suomalaisia huippujohtajia ja yhteiskuntavaikuttajia. Kansainvälistyminen ohjaa lisääntyvässä määrin korkeakoulun strategisia tavoitteita ja samalla englanninkielinen virallinen nimi on vaihdettu muotoon Aalto University School of Business. Kauppakorkeakoulu pyrkii tutkimuksillaan edistämään elinkeinoelämää, parantamaan yhteiskunnan kilpailukykyä ja tekee kasvavasti yhteistyötä eri yritysten ja yrityshautomoiden kanssa. Laitoksesta valmistutaan yleisesti kauppatieteiden maisteriksi tai tohtoriksi. Opintokokonaisuudet keskittyvät johtamiseen, laskentatoimeen, markkinointiin, rahoitukseen, taloustieteisiin, sekä tieto ja palvelutalouteen.

Taideteollisen korkeakoulun (TaiK) juuret johtavat 1800-luvun loppuun ja vuoteen 1871, jolloin se perustettiin Ateneumin tiloihin nimellä Veistokoulu, josta eri vaiheiden jälkeen siirryttiin lopulta Arabianrantaan. Opiskelijoiden keskuudessa ”Taikkina” tunnettu koulu on lähes 150-vuotisen historiansa aikana määrätietoisesti lisännyt Suomen tieteellis-taiteellista sivistystä arkkitehtuurin, teollisen muotoilun ja eri taiteenmuotojen saralla. Se on kasvanut Pohjoismaiden suurimmaksi taideyliopistoksi 1990-luvun jälkeen, jolloin myös ensimmäiset taiteen tohtorit valmistuivat. TaiK on maailman arvostetuimpia oppilaitoksia alallaan.

Aalto-yliopiston rahoitus

Aalto on säätiöpohjaiseen rahoitukseen perustuva korkeakoulu, jonka 700 miljoonan euron peruspääoma kerättiin kolmessa vaiheessa vuosien 2008 ja 2010 välillä. Suomen valtio myönsi projektiin 500 miljoonaa euroa, jonka lisäksi eri säätiöt, yhdistykset, yritykset ja yksityishenkilöt tukivat hanketta lahjoituksillaan. Suuri alkupääoma takaa laadukkaan ja pitkäaikaisen perustutkimuksen ja toiminnan jatkuvuuden pitkälle tulevaisuuteen. Vapaarahoitteinen toimintamalli valittiin, koska koulutustarjonta haluttiin pitää mahdollisimman muokattavissa. Valtio takaa vuosittain 2,5 -kertaisen rahoituspaketin verrattuna yksittäisiltä lahjoittajilta saatuun kokonaissummaan. Malli nähtiin alusta asti niin toimivaksi, että Aallon vanavedessä kaikkien suomalaisten yliopistojen toiminta rahoitetaan nykyään lainvoimaisesti samalla periaatteella. Valtaosa yksityisrahoituksesta korkeakouluille tuleekin nykyään yrityksiltä, jotka kohdistavat tukensa haluamansa tieteenalan säätiölle, joissa hallituksen jäsenet jakavat yhteisin päätöksin varoja harkinnan mukaan eri tutkimuskohteisiin.

Innovaatiorahoituskeskus Tekes

Tekes (Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus) on Suomen valtion omistama rahoituskeskus, jolla on useita eri toimipisteitä ympäri maailmaa. Keskus rahoittaa yritysten kehitysprojektien ohella korkeakoulujen ja yliopistojen sellaista tutkimustyötä, joka tähtää suoraan kannattavaa liiketoimintaa tukeviin palveluihin ja tuotteisiin. Tuki on tältä osin muista valtion yleishyödyllisistä rahoituskanavista poiketen valikoivaa. Lainsäädäntö rajoittaa kuitenkin Tekesin toimintaa, niin ettei kilpailu pääse eri alojen sisällä liikaa vääristymään. Innovaatiorahoituskeskus on Aallon ensimetreiltä lähtien ollut heidän tärkein yhteistyökumppaninsa, jonka varoin yliopisto on onnistunut tekemään monia strategisia tutkimuksenavauksia aloilla, joiden odotetaan kasvavan merkittäviksi tulevaisuudessa. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi älylaitteet, kybernetiikka osana ihmisen elinkaarta, sekä kasvien geenimanipulointi.